Jäiden lähtö

Keväisiä terveisiä Kesäyön Unelmasta, missä nautin tänään suunnattomasti auringon lämmöstä, maan voimaenergiasta paljaiden jalkojeni alla, perhosten väriloistosta, hiirenkorvista, lintujen laulukuorosta...Kevät on täällä sanoinkuvaamattoman hienoa aikaa, enkä haluaisi menettää siitä hetkeäkään!

Löysin arkistoistani viitisen vuotta sitten kirjoittamani runon, jonka haluan nyt jakaa Teidän kanssanne. Runo tuntuu nimittäin taas ihmeellisen ajankohtaiselta!

Olen kirjoittanut runon nimenomaan jäiden lähdön aikaan, mikä on juuri nytkin meneillään ja yllättäen henkisestikin sen sanomassa on paljon yhtymäkohtia tämänhetkiseen elämäntilanteeseeni.

Katselen kuinka yhä suurempia ja suurempia vesialueita vapautuu kauniin, sinertävän jään puristavasta otteesta.

Jää ei luovu lamaannuttavasta puristuksestaan helpolla vaan yrittää taistella vastaan valtavalla rytinällä ja valittaen.

Jään on kuitenkin väistyttävä. Virtaa ei voi väkivalloin estää soljumasta eteenpäin.

Tätä irtautumista kahleista olen odottanut kauan, kuukausia. Vuosia…?

Rajoittava kylmyys on väistymässä. Kohta vesi voi taas virrata ja aaltoilla mielensä mukaan, vapaasti.

On uudistumisen aika.