Itä-Hämeen matkailuyhdistyksen vaiheita

 
Itä-Hämeen matkailuyhdistystä 1935 perustettaessa sille määriteltiin useita tehtäviä Itä-Hämeen alueen matkailun kehittämiseksi, kuten:

• julkaista matkailuohjeita

• koettaa saada matkailun kannalta tärkeitä parannuksia liikenneoloihin

• toimia sopivien majapaikkojen saamiseksi matkailijoille

Vuonna 1954 yhdistys aloitti retkeilymajatoiminnan Heinolan Harjupaviljongilla, josta toiminta siirtyi aikanaan ammattikoulun oppilasasuntoloihin. Nimi vaihtui viimein Finnhostel Heinolaksi ja toiminta jatkui vuoteen 1992.

1954 aloitettiin myös kahvilatoiminta Heinolan vesitornissa, jossa kahvila Näkötorni toimi vuoteen 1995. Tuohon aikaan näkötornit olivat Suomessa uutta, ja alkuvuosina tornin kävijämäärät olivat 20 000 paikkeilla. Vapaa-aika, loma ja lomamatkailu alkoivat kiinnostaa suomalaisia sodan jälkeen vasta 1950-luvulla. Silloin myös telttailijat löysivät Heinolan Heinäsaaren ja viehättyivät sen kauneudesta ja luonnonläheisyydestä. Itä-Hämeen matkailuyhdistys innosti kaupunkia kunnostamaan alueen ja luomaan edellytykset viihtyisälIe leiriytymiselle. Kesän 1958 aikana oli alueella pystyssä kymmeniä telttoja. Kesällä 1959 Heinäsaaressa yöpyi jo useita tuhansia lomalaisia.
 
1960
Itä-HämeenMatkailuyhdistys teki vuokrasopimuksen kaupungin kanssa leirintäalueen hoitamisesta. Yhdistys rakensi omilla varoillaan alueelle suomalaiseen tapaan ensimmäiseksi saunan Bryssel II. Kaupunki rakensi vastaanottorakennukseksi yhden huoneen ja kioskin käsittävän rakennuksen, portin ja WC:n. Tehdyllä sopimuksella kaupunki huolehti vastaanottorakennuksesta, saniteettitiloista ja yhdistys saunoista ja leirintämökeistä. Näin oli luotu perusteet yhteistyölle. Leirintäalue sai ensimmäisiksi hoitajikseen Olavi Liljaniemen perheen. Leirintäalueella kävi noin 3000 matkailijaa, saunalippuja myytiin 1025.

1961
Saareen rakennettiin ensimmäiset kaksi leirintämökkiä.Niissä oli yhteensä kahdeksan makuusijaa. Kävijöitä kesänaikana oli noin 5000, joista kolmasosa ulkomaalaisia. Alueen hoitajaksi tuli Aino Koiviston perhe.
 
1962-1964
Päätettiin rakentaa toinen sauna ja kaksi uutta RantasalmiOy:n mökkiä ja hankittiin muun muassa Englannin ja Italian liput.
 
1968
Leirintäalue sai lisää rakennuksia: iso sauna, jossa oli sekä miehille että naisille omat osastot, ja kaksi uutta mökkiä. Tässä vaiheessa saaressa oli jo kuusi asuinmökkiä. Yhdistyksen toiminnanjohtajaksl ja Heinäsaaren hoitajaksi valittIm Veikko Kokkila.
 
1969
Saunoja rakennettiin lisää neljä sekä matkailijoiden että kaupunkilaisten käyttöön.
 
1970
Toiminnanjohtajan ja Heinäsaaren hoitajan tehtävät siirtyivät Eero Railimolle. Itä-Hämeen matkailuyhdistys perusti vuonna 1970 Kalle Saarelman muistorahaston pitkäaikaisen toiminnanjohtajansa ja Heinolan matkailun Grand Old Manin muistoksi. Rahastosta jaetaan apurahoja matkailun edistämiseksi Itä-Hämeen alueella.
 
1971-1973
Heinäsaaren suosio kasvoi. Yhdistyksellä oli käytössä 17 lomamökkiä ja lisää päätettiin hankkia.
 
1974
Jorma Salomaa ryhtyi hoitamaan yhdistyksen toiminnanjohtajan tehtäviä ja samalla kehittämään Heinäsaaren toimintaa.
 
1975
Kioskirakennusta päätettiin laajentaa, koska se oli tullut toiminnan laajennuttua liian ahtaaksi.

1980
Hankittiin kolme uutta aittaa. Saareen ei tulisi mahtumaan tämän jälkeen lisää majoitustiloja. Mökkejä oli 20, hirsiaittoja 3 ja saunoja 5. Todettiin ensimmäistä kertaa, ettei Heinäsaari sellaisenaan pysty palvelemaan vaatimustason kasvaessa matkailijoita, vaan leirintäalueen käytölle tarvitaan uusi yleiskehittämissuunnitelma ja toteuttamisohjelma. Ohitustien suunnittelu Heinäsaaren yli alkoi myös haitata alueen kehittämistä. Sillanrakentamisen haittojen pelossa sen paremmin yhdistys kuinkaupunkaan ei halunnut käyttää paljon varoja alueen viihtymistason parantamiseen.
 
1986
Jorma Salomaa luopui toiminnanjohtajan tehtävistä, ja yhdistys sopi tämän jälkeen kesäkuukausittain alueen hoitovastuusta.
 
1988
Uusi moottoritien linjaus Jalavasaaren kautta antoi uskoa leirintäalueen kehittämiselle. Matkailuyhdistys alkoi kampanjoida Heinäsaaren kehittämisen puolesta järjestämällä erilaisia tilaisuuksia ja neuvotteluja kaupungin päättäjien kanssa. Neuvotteluissa yhdistys käytti valtakunnallisia leirintäalueasiantuntijoita suosituksi ja hyväksi koetun Heinäsaaren leirintäalueen puolestapuhujina.
 
1991-1993
Heinolan Tähtisiltaa rakennettiin. Silta tuli maksamaan 200 miljoonaa markkaa. Heinäsaari toimi vajaatehoisesti sillan koko rakentamisen ajan.

1996
Itä-Hämeen matkailuyhdistyksen pitkäaikainen työ Heinäsaaren puolesta tuotti tuloksen.Vuoden 1996 talousarviokäsittelyssä kaupunginvaltuusto hyväksyi Heinäsaaren kehittämissuunnitelman. Heinäsaari päätettiin kunnostaa nykyaikaiseksi ja korkeatasoiseksi neljän tähden leirintäalueeksi 8,4 miljoonalla markalla. Yhdistys luopui alueen hoitovastuustaja kaupunki alkoi toimia leirintäalueyrittäjänä. Yhdistyksen mökit, saunat ja kalusto siirtyivät tehdyllä kaupalla Heinolan kaupungin omistukseen.
 
1997-1999
Heinäsaaren uusiminen aloitettiin vuonna 1997 ja leirintäalue valmistui entistä ehompana vuonna 1999. Matkailijoiden käyttöön tulivat vanhojen mökkien lisäksi vastaanottorakennus kahviloineen, sauna, laiturit, kuusi talviasuttavaa mökkiä, katoksia, kunnallistekniikka, viher- ja parkkialueet sekä sähköt. Kaupunki sai EU-tukea leirintäalueen uudelleen rakentamiseen 50 % kustannuksista.
 
2000
Itä-Hämeen Matkailuyhdistys luovutti Heinäsaareen johtavan kaarisillan Heinolan kaupungille muistoksi yhdistyksen 35 vuotta kestäneestä saaren isännyydestä ja toivotti onnea ja menestyksen vuosia uusiutuneelle, upealle leirintäalueelle.